maanantai, 29. kesäkuu 2015

Lopuksi

Blogin viimeiseen merkintään olen koonnut muutamia hajaneuvoja niille, jotka lähtevät Kiinaan vaihtoon:

 

  • Kiinan kaoottisuus: Vaikka byrokratia on todennäköisesti pahempaa kuin Suomessa, liikenteessä kulkeminen vaarallista ja ilma useimmiten saastunutta, kiinalaista yhteiskuntaa oppii lukemaan ja hengityksensuojaimia saa kaupoista. Ihminen sopeutuu.

  • Vuokrasopimus: Jos joutuu turvautumaan Kiinassa yliopiston ulkopuoliseen majoitukseen, vuokrasopimuksen kanssa tulee olla varovainen. Jos huomaa, että vuokrasopimuksessa on epäselviä kohtia, kuten esimerkiksi tulkinnanvaraisuus koskien veroista vastuussa olevaa tahoa, kannattaa pyytää vuokranantajaa täydentämään sopimusta kaikkien sopimuskappaleiden osalta. Vaikka vuokranantaja vakuuttaisikin, että hän tulee pysymään ei-kirjatuissa sitoumuksissa, näin ei välttämättä tapahdu. Ennen kaikkea tulee kuitenkin säilyttää hyvät välit vuokranantajaan, koska asian riitauttaminen ei useimmiten johda mihinkään. Jos riitatilanne kuitenkin kärjistyy, yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professoreilta saa todennäköisesti apua.

  • Verkostot: Kiinalaiset ja muut maassa asuvat kontaktihenkilöt ovat äärimmäisen hyödyllisiä, kun yrittää avata pankkitilin tai puhelinliittymän. Asiointi viranomaisten luona ja kaasun lataaminen kortille on myös paljon mutkattomampaa. WeChat on oiva työkalu.

  • Liikkuminen: Bussilla reilun kahden kilometrin matka taittui matkalipulla, joka maksoi noin neljätoista senttiä. Sama osuus maksoi taksilla kuljettaessa kaksi euroa. Metroa puolestaan kannattaa käyttää pitkillä matkoilla; joskin flunssakauden aikana pakkautuminen täpötäyteen metrovaunuun voi olla turmiollista. Kesäaikaan pyöräily on kuitenkin kätevin liikkumismuoto, varsinkin kun pyörän voi hankkia ja siitä pääsee eroon helposti.

  • Kiinan nettisensuuri: VPN on tarpeellinen, kun haluaa kiertää palomuurin ja päästä käsiksi esimerkiksi muihin hakukoneisiin kuin kiinalaiseen Baiduun, joka kuulemma sensuroi useat Kiinan hallituksen kannalta arkaluontoiset haut. Helsingin yliopisto tarjoaa VPN-yhteyden osoitteessa www.vpn.helsinki.fi.

  • Loppujen lopuksi: Kiina tarjoaa jokaiselle jotain, koska maa on toisaalta taipunut länsimaiseen elämäntyyliin, mutta perinteisestä kiinalaisuudesta halutaan edelleen pitää kiinni. Räätälipalvelut ovat edullisia, mutta aitoja luksustuotteitakin saa – unohtamatta kuitenkaan väärennettyjä versioita näistä.

lauantai, 27. kesäkuu 2015

Suomessa

Kiina ei päästänytkään minua helpolla. Riekuin koko lauantain auringonpaisteessa suomalaisen opiskelukaverini kanssa, minkä seurauksena, kaksitoista tuntia ennen koneen lähtöä, kuume nousi ja olo oli kurja. Selvisin kuitenkin aamukolmen aikoihin taksiin, joka vei minut Pekingin halki lentokentälle. Tässä vaiheessa ajattelin, että mikään ei voi enää mennä pieleen: Jonotin tyytyväisenä pisteelle, johon jättäisin ruumaan menevät matkalaukkuni. Mieli oli hieman haikea mutta helpottunut. Vuoroni koittaessa minulle kuitenkin ilmoitettiin, että matkalippuni oli mitätöity. Kuumehouruinen kuluttajansuoja-minä alkoi vaatia tilanteen korjaamista, mutta lentoyhtiön edustajat eivät olleet yhteistyöhaluisia. Jouduin operoimaan lentokentän heikon internet-yhteyden varassa ja olemaan yhteydessä Suomeen uuden matkalipun toivossa. Ei tulosta. Lopulta, noin neljän tunnin hermoilun ja lähes-itkemisen jälkeen, raahauduin Finnairin tiskille, ostin lähes tuhannen euron paluulipun ja pääsin matkaan. Vaikka olin uupunut, nälkäinen ja sairas, pieniä toivonpilkahduksia alkoi syntyä siinä vaiheessa kun aloin kuulla suomen kieltä ympäriltäni.

 

--

 

Paluusta on nyt kulunut lähes viikko – ja olen pääasiassa hymyillyt koko tämän ajan. Suihkuvesi on ollut lämmintä, koska kaasu tai sähkö ei ole loppunut. Jos minua on janottanut, kaupan sijasta olen käynyt keittiön vesihanalla. Yöt olen nukkunut raukeasti, koska ulkona on hiljaista ja autoilijat tööttäävät harkiten. Suomalaiset kämppäkaverini, joita en tunne kovin hyvin, ovat varmasti noteeranneet paluuni, mutta he eivät ole sanoneet mitään – ja se on täydellisen okei, koska Pekingissä kanadalaiskämppikseni ei sietänyt hiljaisuutta. In sum, tykkään tästä maasta entistä enemmän.   

perjantai, 19. kesäkuu 2015

Kiinalaisesta opetuskulttuurista

Nyt kun kurssit ovat takanapäin, on hyvä hetki tehdä kevyttä opetuskulttuuria koskevaa vertailua. Kiinalainen opetus oli pääsääntöisesti vain hieman keskustelevampaa kuin Helsingin yliopistossa. Jos luokassa kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa, opettaja kaivoi esille kartan, tietynlaisen henkilökohtaisen Facebookin, johon oli listattu jokainen opiskelija kuvan kera, ja pyysi valitsemaltaan henkilöltä kommentin. Tämä oli mahdollista ryhmämme pienen jäsenmäärän takia: kurssista riippuen osanottajia oli 15-20. Esimerkiksi prosessioikeuden kurssilla vieraileva professori kävi lähes jokaisen opiskelijan läpi saman kysymyksen osalta, eikä tyytynyt suppeisiin vastauksiin. Oikeustaloustieteessä taas professori oli hyvin innostunut kuulemaan, miten tietty asia on järjestetty Kiinan ulkopuolisissa maissa, erityisesti Kanadassa tai Yhdysvalloissa. Oman oikeusjärjestelmän tunteminen oli siis tärkeää.  

 

Opetuksessa oli myös painotuseroja. Sopimusoikeudessa professori ei niinkään toivonut meidän osaavan Kiinan lainsäädännön pykäliä ulkoa, vaan pikemminkin meidän piti ymmärtää lakien taustalla olevia päämääriä ja poliittis-historiallisia tekijöitä, kun taas immateriaalioikeuden professori painotti vahvasti pykälien osaamista.    

 

Kansainvälisen oikeuden kurssi poikkesi muista siten, että professoria avustava assistentti tarjoili teetä ja keksejä opiskelijoille luentojen aikana. Tämä juontui siitä, että professorin mukaan opetuksesta tulee sitä hedelmällisempää, mitä onnellisempia opiskelijat ovat. Kurssi oli muutenkin yksi kiinnostavimmista, sillä opiskelijat pyrkivät antamaan itsestään paljon keskustelujen myötä. Toisaalta opin arvostamaan myös niitä kursseja, joissa professori luennoi perinteiseen tapaan, sillä tällöin ei tarvinnut olla koko ajan varpaillaan sen suhteen, joutuuko vastaamaan kiperään kysymykseen.   

 

Professoreiden kielitaidon taso vaihteli rajusti ja useimmiten huomasikin helposti, jos professorilla oli luennoitsijataustaa Kiinan ulkopuolelta tai hän oli opiskellut ulkomailla. Eräällä professorilla oli maneerina toistaa vähintään kerran oppitunnin aikana miten huono hänen englantinsa on. Toinen puolestaan laittoi kurssin päätteeksi pahoitteluviestin siitä, että hänen englannin kielen taitonsa oli hieman puutteellinen. Henkilökunnan kielitaito on yksi tekijä, joka kannattaa huomioida vaihtomaata pohdittaessa. Jos haluaa parantaa omaa kielitaitoaan esimerkiksi englannin osalta, englanninkielisen maan valitseminen  voisi olla kaikista johdonmukaisinta.

torstai, 18. kesäkuu 2015

Valmista tuli

Sain kirjoitettua viimeisen esseen sunnuntain aikana, ja nyt on tyhjä olo. Vaikka aloin työstää kirjoitelmia jo varhaisessa vaiheessa, hätä iski muutamaa viikkoa ennen määräpäiviä. Kun luennot loppuivat toukokuun viimeisellä viikolla, vietin kymmenen tunnin jaksoja kirjastolla ja puskin eteenpäin teen voimalla, mikä lopulta tuotti tulosta. Olin suunnitellut lähteväni takaisin Suomeen heti luentojen loputtua, mutta koska kausi jatkuikin näin pitkälle kesäkuuta, päätin jäädä tänne vielä yhdeksi viikoksi – olenkin kolunnut väärennettyjen tuotteiden markkinapaikkoja, juossut illallisilla ja vieraillut muutamassa turistikohteessa.

 

Kuten jo alkuaikoina mainitsin, viiden kurssin osalta läpipääsyn edellytyksenä oli esseen kirjoittaminen. Tekstiä tuli tuotettua kymmenien tuhansien sanojen edestä, mikä on kyllä laajentanut sanavarastoani huimasti. Tutkielmien minimisanamäärät vaihtelivat kolmen ja viiden tuhannen välillä.  

 

Immateriaalioikeuden kurssilla teimme lukukauden puolivälissä pienen kirjoitelman, minkä lisäksi kurssin päätteeksi sähköpostiin tuli kotitentti, joka piti palauttaa professorille kahden vuorokauden sisällä. Kolmen oikeustapauksen ratkominen sujui jouhevasti kämppäkavereideni kanssa. Huomasin samalla, että kotitentti jäi ainoaksi ryhmätyöksi (vaikka se ei sitä varsinaisesti ollutkaan) koko kevään aikana, mitä pidän isona puutteena.  

 

Myöskään sopimusoikeudessa emme kirjoittaneet tutkielmaa, vaan teimme kokeen, jossa piti valita kolmesta oikeustapauksesta kaksi, ja aikaa oli käytettävänä kaksi tuntia. Muistiinpanoja ja lainsäädäntöä sai hyödyntää vapaasti kokeen aikana. Olin aluksi helpottunut siitä, että vastauksen sai laatia (omalla) tietokoneella, mutta kun aloin kopioida kohtia Kiinan sopimuslaista, huomasin että sanat olivat kiinni toisissaan. Jouduin käyttämään noin viidesosan tenttiajasta välilyöntien lyömiseen, mikä varmasti tulee näkymään arvosanassa. 1–0 perinteiselle lyijykynätentille.  

keskiviikko, 20. toukokuu 2015

Väliaika

Sain huhtikuun ja toukokuun taitteessa, jolloin Kiinassa vietetään useita lomapäiviä (May Day ja 2 x Labour Day Holiday), suomalaisen vieraan, jota kestitsin reilun parin viikon ajan. Tästä sain oivan kimmokkeen irtaantua kirjastosta ja tutustua paremmin kaupungin tarjontaan:  Beijing Workers Stadium -alueelta löysimme kasan yökerhoja, aamuviiteen jatkuvia juhlia ja lattian, jonka alle oli asennettu pienet jouset hauskuttamaan juhlijoita. Dongzhimen-aseman lähettyvillä sijaitsee puolestaan kiinalaisen nuoren naisen pitämä räätälinliike, jossa teetätimme tumman puvun, kuusi kauluspaitaa ja pitkän, tummanharmaan kašmir-puuvilla-takin – koko paketti alle tuhannella eurolla. Päädyimme myös Maliandao-kadulle, joka tunnetaan sadoista teekaupoista ja -huoneista. Teeostokset taisivatkin muodostua suurimmaksi kulueräksi ystävälleni, sillä ostimme teen lisäksi kokonaisen teesetin ja useita koristeellisia teepulloja, joissa kiinalaisilla on tapana hauduttaa teetä ja naukkailla sitä luentojen lomassa. Yliopiston kampusalue on nimittäin täynnä vesipisteitä, joista saa lähes kiehuvaa vettä. En ole täysin varma veden puhtaudesta (vaikka se mitä ilmeisimmin onkin keitettyä), mutta koska jopa professorit käyttävät pisteitä, olen lopultakin uskaltautunut hörppäämään veteni muualta kuin kaupan sinetöidystä muovipullosta.

 

Olin teen suurkuluttaja jo Suomessa, mutta täällä määrä on räjähtänyt, sillä saatan juoda vuorokaudessa jopa kaksi litraa. Makeutusaineet olen myös oppinut jättämään pois ja tunnistamaan kunkin teen oman, omaleimaisen maun. Olisin varmasti yksi onnellisimmista henkilöistä, jos samanlaisen vesisysteemin saisi Helsingin yliopistolle.