Sain kirjoitettua viimeisen esseen sunnuntain aikana, ja nyt on tyhjä olo. Vaikka aloin työstää kirjoitelmia jo varhaisessa vaiheessa, hätä iski muutamaa viikkoa ennen määräpäiviä. Kun luennot loppuivat toukokuun viimeisellä viikolla, vietin kymmenen tunnin jaksoja kirjastolla ja puskin eteenpäin teen voimalla, mikä lopulta tuotti tulosta. Olin suunnitellut lähteväni takaisin Suomeen heti luentojen loputtua, mutta koska kausi jatkuikin näin pitkälle kesäkuuta, päätin jäädä tänne vielä yhdeksi viikoksi – olenkin kolunnut väärennettyjen tuotteiden markkinapaikkoja, juossut illallisilla ja vieraillut muutamassa turistikohteessa.

Kuten jo alkuaikoina mainitsin, viiden kurssin osalta läpipääsyn edellytyksenä oli esseen kirjoittaminen. Tekstiä tuli tuotettua kymmenien tuhansien sanojen edestä, mikä on kyllä laajentanut sanavarastoani huimasti. Tutkielmien minimisanamäärät vaihtelivat kolmen ja viiden tuhannen välillä.  

Immateriaalioikeuden kurssilla teimme lukukauden puolivälissä pienen kirjoitelman, minkä lisäksi kurssin päätteeksi sähköpostiin tuli kotitentti, joka piti palauttaa professorille kahden vuorokauden sisällä. Kolmen oikeustapauksen ratkominen sujui jouhevasti kämppäkavereideni kanssa. Huomasin samalla, että kotitentti jäi ainoaksi ryhmätyöksi (vaikka se ei sitä varsinaisesti ollutkaan) koko kevään aikana, mitä pidän isona puutteena.  

Myöskään sopimusoikeudessa emme kirjoittaneet tutkielmaa, vaan teimme kokeen, jossa piti valita kolmesta oikeustapauksesta kaksi, ja aikaa oli käytettävänä kaksi tuntia. Muistiinpanoja ja lainsäädäntöä sai hyödyntää vapaasti kokeen aikana. Olin aluksi helpottunut siitä, että vastauksen sai laatia (omalla) tietokoneella, mutta kun aloin kopioida kohtia Kiinan sopimuslaista, huomasin että sanat olivat kiinni toisissaan. Jouduin käyttämään noin viidesosan tenttiajasta välilyöntien lyömiseen, mikä varmasti tulee näkymään arvosanassa. 1–0 perinteiselle lyijykynätentille.