Sain huhtikuun ja toukokuun taitteessa, jolloin Kiinassa vietetään useita lomapäiviä (May Day ja 2 x Labour Day Holiday), suomalaisen vieraan, jota kestitsin reilun parin viikon ajan. Tästä sain oivan kimmokkeen irtaantua kirjastosta ja tutustua paremmin kaupungin tarjontaan:  Beijing Workers Stadium -alueelta löysimme kasan yökerhoja, aamuviiteen jatkuvia juhlia ja lattian, jonka alle oli asennettu pienet jouset hauskuttamaan juhlijoita. Dongzhimen-aseman lähettyvillä sijaitsee puolestaan kiinalaisen nuoren naisen pitämä räätälinliike, jossa teetätimme tumman puvun, kuusi kauluspaitaa ja pitkän, tummanharmaan kašmir-puuvilla-takin – koko paketti alle tuhannella eurolla. Päädyimme myös Maliandao-kadulle, joka tunnetaan sadoista teekaupoista ja -huoneista. Teeostokset taisivatkin muodostua suurimmaksi kulueräksi ystävälleni, sillä ostimme teen lisäksi kokonaisen teesetin ja useita koristeellisia teepulloja, joissa kiinalaisilla on tapana hauduttaa teetä ja naukkailla sitä luentojen lomassa. Yliopiston kampusalue on nimittäin täynnä vesipisteitä, joista saa lähes kiehuvaa vettä. En ole täysin varma veden puhtaudesta (vaikka se mitä ilmeisimmin onkin keitettyä), mutta koska jopa professorit käyttävät pisteitä, olen lopultakin uskaltautunut hörppäämään veteni muualta kuin kaupan sinetöidystä muovipullosta.

Olin teen suurkuluttaja jo Suomessa, mutta täällä määrä on räjähtänyt, sillä saatan juoda vuorokaudessa jopa kaksi litraa. Makeutusaineet olen myös oppinut jättämään pois ja tunnistamaan kunkin teen oman, omaleimaisen maun. Olisin varmasti yksi onnellisimmista henkilöistä, jos samanlaisen vesisysteemin saisi Helsingin yliopistolle.