Kahden viikon jälkeen on tottunut jo moneen: huoneisto, jota asuttaa neljä vaihto-opiskelijaa, on päällystetty sydänkuvioisella tapetilla; vesi ja sähkö on erikseen käytävä maksamassa pankissa kun asunnossa sijaitseva sähkötaulu niin ilmoittaa; sää on siihen asti romanttisen sumuista kunnes muistaa savusumun olemassaolon. Mutta silti tästä erilaisuudesta ja tietynasteisesta epävarmuudesta on alkanut pitää, sillä se poikkeaa suomalaisesta menosta positiivisesti.

Kun 26.2. lähdin Helsinki-Vantaalta kohti Pekingiä, minulla oli ainoastaan pieni aavistus siitä, mitä odottaa tulevalta vaihtokaupungilta, kanssaeläjiltäni ja itse Pekingin yliopiston oikeustieteelliseltä. Olin vieraillut Pekingissä muutamaa vuotta aikaisemmin, joten hallitsin summittaisesti julkisten kulkuneuvojen käytön ja kaupungin kartan. Olin myös tutustunut jo muutamaan muuhun vaihto-opiskelijaan, joiden kanssa olin päättänyt muuttaa saman katon alle. He olivatkin hankkineet meille asunnon valmiiksi Wudaokou-nimiseltä alueelta, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Pekingin ytimestä. Wudaokouta voisi luonnehtia opiskelijakeskittymäksi, sillä alueen lähellä sijaitsee Pekingin yliopiston lisäksi muitakin suuria korkeakoululaitoksia.

Asun siis hollantilaisen, kanadalaisen ja turkkilaisen kanssa neljän makuuhuoneen huoneistossa. Kun ensimmäisen kerran näin asunnon, olin järkyttynyt. Edelliset asukkaat olivat jättäneet sen karmeaan kuntoon, kaasu oli juuri päässyt loppumaan ja sää Pekingissä teki siitä jääkylmän. Rakennus on rakennettu ilmeisesti 60-luvulla ja kunto on sen mukainen. En myöskään uskaltanut koskea vesijohtoveteen. Kulttuurishokki kasaantui kuitenkin seuraavalle päivälle, kun paikallisen ruokakaupan myyjä alkoi tiuskia minulle siitä, etten ollut punninnut hedelmiä valmiiksi. Pieni asia, mutta vasta siinä hetkessä tajusin, että kaikista arkisimpiakaan asioita ei voi ottaa itsestäänselvyyksinä.   

Internet on ihmeellinen asia Kiinassa, sillä yleisöltä on evätty pääsy muun muassa Facebookiin ja Googleen. Kampusalueella maksan muutaman euron Internet-yhteydestä, joka suostuu päästämään minut vain kiinalaisille sivustoille, mutta tätä kompensoi asunnolla mieltä lämmittävä VPN, jolla saa taas yhteyden muuhun maailmaan.